Onpas ollut hauskaa olla vastaanotolla. Työ potilaiden parissa on parasta mitä tiedän. On upeaa, kun ymmärtää heidän tautien ja oireiden merkityksen ja löytää parantavan lääkkeen.
Vähitellen taudeista ja oireista syntyy kokonaiskuva, ja oireitten syy selviää. Ei toki aina ensimmäisellä kerralla mutta ehkä jo toisella. Joskus käytämme homeopatiaa, joskus ns. virallisia lääkkeitä ja joskus molempia yhdessä ongelmien hoitoon. Hivenaineilla ja lisäravinteilla sekä yrteillä on oma paikkansa.
Miten paljon lisäkeinoja luontaishoitojen tuntemus ja osaaminen toisikaan terveydenhuoltoomme. Ei tarvitsisi lääkärin sanoa, ”että rouva kiltti, ei meillä ole mitään keinoja tähän tautiin, yrittäkää nyt vaan sopeutua”.
Lähes aina on joku keino.
Esimerkiksi tänään kävi uusintakäynnillä mies, joka kävi edellisen kerran ennen joulua, koska oikeasta silmästä alkoi hävitä näkö. Syytä ei löytynyt, ja näkö huononi entisestään.
Haastattelun jälkeen valitsin lääkityksen, joka ei kuitenkaan tuonut mitään tulosta, joten joulun jälkeen lääkitys vaihdettiin.
Potilas kävi kontrollikäynnillä nyt vaalikiertueen jälkeen, ja onnemme oli suuri, kun potilas oli saanut näkönsä takaisin. Hupsista!
Nyt on äitienpäivä!
Olen Helsingissä Sunnivan luona, apulaiskampanjapäällikköni tiedättehän. Ja kun heräämme, menemme Ingunnin luo - toinen tyttäreni. Hän ja miehensä Johannes valmistavat äitienpäiväbrunssin.
Ingunn tekee kakunkin!
Muistuupa mieleeni eräs äitienpäivä, jolloin Ingunn juoksi innoissaan kertomaan vastaheränneelle äidilleen, että ”kakku on tulossa ja Sunniva kantaa sitä ja kulmat tippuvat portaisiin…”
Ja toden totta: sieltä tulivat lapseni. Pikku kullannuppuni Sunniva, Hogne ja Ingunn, ja Sunniva kantoi paljailla käsillään hyvin kostutettua täytekakkua – ilman kulmia – (nehän olivat siellä portailla….!)
Huomenillaksi olen saanut kutsun mennä katsomaan Tanssii Tähtien Kanssa –ohjelman finaalia oikein livenä paikan päälle. Miten hauskaa!
Pirkon hyvä sijoittuminen kisassa on minulle ylpeyden aihe. Ehkäpä homeopatiakin on tehnyt jotakin…
