Lapset ovat mielestäni parasta mitä maa päällään kantaa. He ovat aitoja ja täynnä elämää, täynnä uteliaisuutta ja veikeyttä. Kun tulen työstä kotiin, on vastassa iloinen virne ja lausahdus "Fammu tuli" ja kädet ojentuvat syliin. Koti tosin näyttää siltä kuin tornado olisi pyyhkäissyt voimalla pariin kertaan yli huushollin.

Kun omat kolme lastani olivat pieniä olin usein kiukkuinen siitä, kuinka lapsiepäystävällinen maailma oli. Aikuiset puhuivat heistä sumeilematta ottamatta huomioon, että vaikka he eivät vielä osanneet pukea sanoiksi ajatuksiaan ja mielipiteitään, he silti tunsivat, kuulivat ja ymmärsivät kaiken minkä aikuiset sanoivat.

Minulla on pari hämmästyttävää esimerkkiä vanhimmasta lapsestani Sunnivasta.

Minulla oli tapana ostaa hyvä lauantaisikari miehelleni kauan sitten. Sunniva oli juuri haparoiden oppinut puhumaan, oli ehkä noin 1 - 1,5-vuotias. Oli kiire. Ajoin autoa ja mietin: "Ajan aivan sikarikaupan viereen, mutta kiireen takia en ota lastenistuimella istuvaa Sunnivaa mukaan kauppaan, vaan jätän hetkeksi autoon, ostan nopeastin sikarin ja tulen takaisin. Näen hänet koko ajan ikkunasta, joten ei ole vaaraa."
Tuskin olin ajatellut ajatuksen loppuun, kun viereltäni kuului pieni, mutta tomera ääni:"Minäkin papalle tikaleita". Tietysti olin hämmästynyt - en sanonut mitään ääneen, ajattelin vain.

Toinen tilanne sattui aivan samoihin aikoihin. Mieheni istui pöydän ääressä ja katseli valokuvia. Sunniva tuli sisälle huoneeseen ja sanoi heti ovelta isälleen, "Näytä minullekin Pierren kuva". "Tietysti", sanoi mieheni ja ojensi tyttärelleni Pierren kuvan, joka oli hänen kädessään, ja huudahti sitten, "Mistä sinä tiesit että tämä oli Pierren kuva?" Kuvaa oli nimittäin mahdotonta nähdä ovelta.

Väitän siis, että pienet ihmiset osaavat nähdä ajatuksemme ainakin tiettyyn ikään saakka. Miksi se taito katoaa? Emme tiedä. Sanotaan, että lapset vaistoavat, mutta minusta he näkevät ajatuksiamme ja siksi olisi hyvä, ettemme ajattelisi mitään sellaista joka on ristiriidassa käytöksemme kanssa. Lapset ovat pieniä,mutta silti täysjärkisiä. Sunniva kysyi kerran kun piti mennä johonkin tilaisuuteen "Saako lapsetkin tulla vai tuleeko sinne vain ihmisiä?"

Jotkut eivät halua hankkia lapsia koska maailma on niin täynnä ongelmia ja paha. Heidän se vasta tulisikin lapsia hankkia - koska he ymmärtävät maailman kurjuuden he juuri ovat niitä vastuullisia ja opettaisivat lapsensakin samanlaiseksi. Maailman vastuu lisääntyisi.

Meidän täytyisi saada hoitaa lapsemme lempeillä hoitomuodoilla, koska ne eivät vahingoita ja sallivat lapsen immuniteetin kasvaa rauhassa, jolloin saisimme sekä henkisesti että ruumiillisesti vahvoja, terveitä aikuisia hoitamaan vihreää palloamme ja nauttien itse elämästä - mitä se sitten pohjimmiltaan onkin.
 
P.S. Kiitos Anssi monista vastauksistasi, jotka täsmäävät oman ajatusmaailmani kanssa.