On ollut ihan ikävä blogiani mutta tämä kesä… tämä kesä...

Aika kuluu kukkasten kasteluun, uimiseen ja ylipäänsä kesästä nauttimiseen. Kesämme on niin lyhyt, että tuntuu kuin siitä täytyisi ahmaista jokainen pisara…

 

Kiitos siitä keskustelusta, mitä blogini ympärillä käydään. Haluan mielelläni keskustelua terveydenhuollostamme.

Ihmettelen tosissani sitä närkästystä, jota homeopatiaa kohtaan tunnetaan. Sitä käytetään tosi yleisesti ja menestyksellä maailmalla. Hoidolla on tietyt tiukat periaatteet ja säännöt, ja ihmiset hakeutuvat hoitoon omaehtoisesti vapaasta tahdostaan. Mikä mättää?

Joka epäilee ottakoon kunnolla selvää asiasta, eli käyköön koulutuksen ja arvostelkoon sitten.

Tuleeko Roope Kakkoa paheksua, kun hänen reumansa parani homeopatialla? Ja pitääkö homeopaattia paheksua siitä, että hän osasi homeopatiaa ja vielä paransi sillä selkärankareuman, kun lääketiede ei kyennyt tieteellisesti tehokkaiksi todistetuilla aineillaan?

Minusta meidän kaikkien tulee olla kiitollisia, että on keino jos ja kun lääketiede ei auta. Mielestäni myös koko paranemisprosessi homeopatiassa on todella mielenkiintoinen ja antaa älynystyröille tekemistä. Hyvin tavallista on, että kun ihminen paranee homeopatialla ei vain hänen vaivansa häviä vaan paranemisessa on aina mukana ihmisen koko elämää parantavaa voimaa.

 

Usein luokseni tulee "mystisiä tapauksia" eli oireineen lääketieteelle todellisia arvoituksia. On tutkittu ja tutkitaan yhä uudelleen kaikki mahdollinen, yritetään hoitaakin, mutta oireet ja sairaus sen kun jatkuvat.

Meille homeopaateille nämä ovat usein kiitollisia hoidettavia, koska oireita on usein paljon ja ne esittävät hyvin tiettyä lääkeainekuvaa, joka antaa meille homeopaateille myös viitteitä sairauden syihin.

 

Eräs blogini lukija halusi tietää, mitä vastaanotolla tapahtuu.

Aluksi tietysti homeopaatti haluaa tietää sen, miksi potilas on tullut vastaanotolle.

Sitten homeopaatti tutkii potilaan niissä lain sallimissa puitteissa, jotka hänen toimintaansa koskevat. Allekirjoittanut tutkii potilaan tietysti niin kuin lääkäri tekee.

Sitten seuraa potilaan tarkempi kuvaus oireista ja vaivoista ja homeopaatin haastattelu, joka on varsin kattava. Siinä kosketellaan usein koko elämänhistoriaa ja elämänolosuhteita fyysisine ja psyykkisine ulottuvuuksineen.

Sen jälkeen seuraa tavallisesti repertorisointi, jolla tarkoitetaan tietyn oirehakemiston avulla potilaalle sopivan ja hänen oirekuvaansa vastaavan aineen haarukointia noin 4 000 aineen joukosta.

Tämä oli lyhyt ja pelkistetty yleiskaava, sillä vastaanotto on tietysti aina hieman erilainen riippuen potilaan ja homeopaatin persoonasta.

 

Eräs lukijani ihmetteli, miksi en toimi vaan homeopaattina, miksi myös lääkärinä. En näe siinä mitään haittaa, että osaan enemmän. Sekä pelkkiä homeopaatteja että lääkäri-homeopaatteja tarvitaan. Olisi todella hyvä, jos osaisin vielä perinteistä kiinalaistakin lääketiedettä ja ehkä vyöhyketerapiaa.

Ei ole haittaa, jos kampaaja osaa myös meikata tai autonkuljettaja käyttää kaivinkonetta, vai onko?

Kaunista kesää!