Taisi ne vaalit kuitenkin vähän kovillekin ottaa. Huomaan nimittäin, että nukahdan sujuvasti noin tunniksi TV:n iltauutisten aikana nojatuoliin ja säätiedotukset jää aina näkemättä, mutta kyllähän tuo sää selvenee aamulla, kun pistää nokkansa ulos. Huomenna menen Turun eteläpohjalaisten kanssa katsomaan Ilmajoelle Pohjalaisia-oopperaa ja nostattamaan maakuntahenkeä.

 

Viikko jo töissä ja kyllä tuntui hyvältä.

Ei se että potilaat ovat kipeitä, vaan että tunnen työn omakseni ja on hyvä, että voi auttaa potilaita. Usein niin, että kaikki ns. normaali tiet on jo kuljettu, ja lopulta he löytävät homeopaatin.

Viime viikolla on tullut erityisen paljon kipupotilaita. Heillä on selkäkipuja, mahakipuja tai päänsärkyä, johon ei ole löydetty syytä, vaikka kaikki mahdollinen on tutkittu. Lopuksi lääkäri tavallisesti määrää rauhoittavia lääkkeitä ajatuksella, että sen on pakko olla psyykkistä kun ei kehosta mitään sairasta ole löytynyt. Yhtä tavallista on, että määrätty kipulääke ei auta vaan tekee potilaan elämän vielä vaikeammaksi. Näissä tilanteissa homeopaattisilla olen saanut hyvää aikaiseksi:

Siinä haastatellaan potilas tarkasti, hihasta ei heille lääke nopeasti selviä, vaan vaatii selkeän vastaanottokäynnin ja perehtymisen asiaan, jotta ymmärrettäisiin potilaan kärsimys.

Torstaina kävi luonani pikakäynnillä lääke-esittelijä. Hän esitteli pidätyskyvyttömyyden lääkettä siis virtsaincontinenssin. Sitä esiintyy 50 vuoden molemmin puolin ja siitä on melkoinen sosiaalinen haitta. Ei voi mennä teatteriin, kutsuille, kävelylle, elokuviin, ei ylipäätään mihinkään, missä vessa ei ole lähellä niin että sinne voi heti rynnätä. Hän tuli sanoneeksi yhden lauseen, joka jäi soimaan korvissani, kun ysyin, mitä sivuvaikutuksia tällä lääkkeellä on.

Hän vastasi että "No kyllähän niitä aina on. Eli jos on vaikutusta, on AINA sivuvaikutuksia”. Pitääkö olla näin? Hyväksymmekö tosiasian nikottelematta? Tosin, yrittäähän lääketiede tehdä yhä tarkempia täsmälääkkeitä, mutta silti...

Homeopaattisilla lääkkeillä ei ole mitään sivuvaikutuksia, jos ei sitten sitä katsota sivuvaikutukseksi, että muutkin vaivat paranevat. Myöskin sillä sairaudella tai oireella voi olla tietty merkitys elimistön tasapainon kannalta tai sanoma, joka on tärkeä ymmärtää.

Jos vain poistamme haitallisen oireen, voi elimistöön tulla vielä vaikeampia asioita kannettaviksi. Puhumattakaan niistä sivuvaikutuksista, jotka täytyy kestää tai poistaa toisella lääkkeellä, jolla taas mahdollisesti on sivuvaikutuksia, jotka täytyy poistaa toisella… eli se on loputon suo!

 

Naapurimaassamme Ruotsissa keskustellaan runsaasti medikalisaatiosta ja sen haitoista. Meilläkin siitä on ollut vaimeaa keskustelua, muttei isoja sivun kokoisia pääartikkeleita, kuten esim. juuri oli Expressenissä. Siinä 69-vuotias rouva oli lähes raunio ja kävelykyvytön kolesteroli- ja verenpainelääkkeittensä kanssa. Mutta kun ne jätettiin, on rouva vauhdissa, terve ja toimiva.

Kyse ei todellakaan ole välttämättömien lääkkeiden pois jätöstä, vaan liiallisesta ennaltaehkäisystä lääkkeillä.