On ollut ihan ikävä blogiani mutta tämä kesä… tämä kesä...

Aika kuluu kukkasten kasteluun, uimiseen ja ylipäänsä kesästä nauttimiseen. Kesämme on niin lyhyt, että tuntuu kuin siitä täytyisi ahmaista jokainen pisara…

 

Kiitos siitä keskustelusta, mitä blogini ympärillä käydään. Haluan mielelläni keskustelua terveydenhuollostamme.

Ihmettelen tosissani sitä närkästystä, jota homeopatiaa kohtaan tunnetaan. Sitä käytetään tosi yleisesti ja menestyksellä maailmalla. Hoidolla on tietyt tiukat periaatteet ja säännöt, ja ihmiset hakeutuvat hoitoon omaehtoisesti vapaasta tahdostaan. Mikä mättää?

Joka epäilee ottakoon kunnolla selvää asiasta, eli käyköön koulutuksen ja arvostelkoon sitten.

Tuleeko Roope Kakkoa paheksua, kun hänen reumansa parani homeopatialla? Ja pitääkö homeopaattia paheksua siitä, että hän osasi homeopatiaa ja vielä paransi sillä selkärankareuman, kun lääketiede ei kyennyt tieteellisesti tehokkaiksi todistetuilla aineillaan?

Minusta meidän kaikkien tulee olla kiitollisia, että on keino jos ja kun lääketiede ei auta. Mielestäni myös koko paranemisprosessi homeopatiassa on todella mielenkiintoinen ja antaa älynystyröille tekemistä. Hyvin tavallista on, että kun ihminen paranee homeopatialla ei vain hänen vaivansa häviä vaan paranemisessa on aina mukana ihmisen koko elämää parantavaa voimaa.

 

Usein luokseni tulee "mystisiä tapauksia" eli oireineen lääketieteelle todellisia arvoituksia. On tutkittu ja tutkitaan yhä uudelleen kaikki mahdollinen, yritetään hoitaakin, mutta oireet ja sairaus sen kun jatkuvat.

Meille homeopaateille nämä ovat usein kiitollisia hoidettavia, koska oireita on usein paljon ja ne esittävät hyvin tiettyä lääkeainekuvaa, joka antaa meille homeopaateille myös viitteitä sairauden syihin.

 

Eräs blogini lukija halusi tietää, mitä vastaanotolla tapahtuu.

Aluksi tietysti homeopaatti haluaa tietää sen, miksi potilas on tullut vastaanotolle.

Sitten homeopaatti tutkii potilaan niissä lain sallimissa puitteissa, jotka hänen toimintaansa koskevat. Allekirjoittanut tutkii potilaan tietysti niin kuin lääkäri tekee.

Sitten seuraa potilaan tarkempi kuvaus oireista ja vaivoista ja homeopaatin haastattelu, joka on varsin kattava. Siinä kosketellaan usein koko elämänhistoriaa ja elämänolosuhteita fyysisine ja psyykkisine ulottuvuuksineen.

Sen jälkeen seuraa tavallisesti repertorisointi, jolla tarkoitetaan tietyn oirehakemiston avulla potilaalle sopivan ja hänen oirekuvaansa vastaavan aineen haarukointia noin 4 000 aineen joukosta.

Tämä oli lyhyt ja pelkistetty yleiskaava, sillä vastaanotto on tietysti aina hieman erilainen riippuen potilaan ja homeopaatin persoonasta.

 

Eräs lukijani ihmetteli, miksi en toimi vaan homeopaattina, miksi myös lääkärinä. En näe siinä mitään haittaa, että osaan enemmän. Sekä pelkkiä homeopaatteja että lääkäri-homeopaatteja tarvitaan. Olisi todella hyvä, jos osaisin vielä perinteistä kiinalaistakin lääketiedettä ja ehkä vyöhyketerapiaa.

Ei ole haittaa, jos kampaaja osaa myös meikata tai autonkuljettaja käyttää kaivinkonetta, vai onko?

Kaunista kesää!

Koska jotkut blogini lukijat ovat olleet huolissaan potilaitteni turvallisuudesta ja siitä, saavatko he kunnon diagnooseja ja lääketieteellistä tutkimusta ja hoitoa, on tarpeen kertoa tarkemmin siitä miten blogini potilaista.

Blogini potilaat ovat pääosin fiktiivisiä, tämä todellisten potilaitteni suojelemiseksi.

En toki myöskään kerro koko vastaanoton kulkua ja sitä, lähetänkö potilaan erikoislääkärille tai muuhun hoitoon tai konsultaatioon.

 

Blogin tarkoitus on antaa tietoa siitä, miten homeopaatti käsittelee eri oireita. Haluan antaa kuvauksen siitä, miten päästään ns. oireiden kokonaisuuteen.

Usein "todellinen" potilas on esikuvana, mutta oireita on pedagogisesti lisätty tai muunneltu. Yksikään kuvaamani tai todellinen potilaani (joita ei ole kuvattu ) ei ole jätetty ilman parasta lääketieteellistä hoitoa ja diagnoosia.

On vain niin, että monet pienet ja suuret potilaani palaavat erikoislääkäreiltä tyhjin käsin ja ovat onnettomia, koska mitään hoitoa ei ole olemassa.

Sen sijaan minua huolestuttaa ne arvostelijat, jotka näkemättä ja tutkimatta potilaita ehdottelevat diagnooseja ja tiettyjen erikoislääkäreiden konsultaatioita. Heiltä ehkä puuttuu lääketieteellinen koulutus, pätevyys ja ammattitaito.

Ei pidä mennä tekemään ehdotuksia joidenkin blogin oireiden perusteella. Ei ainakaan minun etiikallani.

On aivan eri asia kun valotan homeopaattista hoitomenetelmää ja sen mahdollisuuksia auttaa lääketieteellistä hoitoa. Olisi varsin ikävystyttävää, kun kertoisin, mitä teen vastaanotolla: statuksen, neurologisen statuksen, mahdolliset laboratorio- ja röntgentutkimukset, konsultaatiot jne.

Mutta voin rauhoittaa teitä: olen sormenpäitäni myöten lääkäri.

 

Se että osaan homeopatiaa, ei tee minusta vastuuntunnotonta hölmöä, jolta puuttuu arvostelukyky ja järki. Sanoisin, että pikemminkin päinvastoin.

Olisi todella hyvä, jos lääkärikoulutukseen kuuluisi tutustuminen johonkin vaihtoehtoiseen hoitomuotoon ja sen periaatteisiin. Se toisi nöyryyttä ja ymmärrystä siitä, että lääketieteemme on varsin nuori, ja sitä käyttää vain 20 prosenttia maapallon väestöstä, kun suurin ja levinnein globaalisesti on perinteinen kiinalainen lääketiede ja homeopatia.

 

 

Tänään on ollut hieno vastaanottopäivä. Monet potilaani ovat saaneet avun vaivoihinsa homeopatialla (vaikkei sitä ole tieteellisesti todistettu) ja ovat tyytyväisiä.

Eräskin äiti muisteli tyytyväisenä aikaa 11 vuotta sitten, kun hän ja pieni kolmevuotias tytär saapuivat vastaanotolle siksi, että tyttären huuliin ja suun ylä- ja alapuolelle oli ilmestynyt tutinmuotoinen paksu ja sinipunainen iho- ja kudosmuutos.

Olivat käyneet monilla ihotauti- ja muilla lääkäreillä, mutta apua ei ollut tullut. Äiti oli ihmetellyt, voisiko syy olla ns. ”Babyhalerilla” lapselle annettu kortisonisuihke, muutos kun oli juuri halerin suukappaleen muotoinen.

Aluksi lääkärit sanoivat, että ei voi olla. Lopuksi, että ehkä se on siitä kortisonista. Parannusta ei löytynyt viralliselta lääketieteeltä – homeopatialta kylläkin.

Tärkeintä oli, että apu löytyi, ei se voidaanko se tieteellisesti todistaa. Tämän vuoksi homeopatialla on oikeutuksensa virallisen lääketieteen rinnalla ja sen kanssa yhdessä.

 

Vielä kiitos, Isä Mitro, että otit kantaa median puolueellisuutteen. Medialla on suuri valta ja siltä vaaditaan suurta eettisyyttä ja sydäntä, jotta maailmamme tulisi ja olisi hyvä paikka ihmisille elää. On hienoa, että olet EU-parlamentissa, ja uskon, että Sinulla on hyvää tekevää vaikutusvaltaa.

Oletko ehkä ensimmäinen pappi-meppi?

 

 

Olin viikonloppuna Ilmajoella kuuntelemassa ja katsomassa Leevi Madetojan säveltämää ja sanottamaa oopperaa "Pohjalaisia", joka perustuu Artturi Järviluoman teokseen. Olen kotoisin Pohjanmaalta, järviseudulta, joka lienee Keski-Pohjanmaata. Palasin juurilleni.

Ooppera vaikutti minuun syvästi, sillä näen yhtymäkohtia nykyisen tilanteeni ja oopperan sanoman kanssa: pohjalainen luonne ei vain alistu pakkovaltaan vaan vapaasti, vapaana ihmisenä se kyllä alistuu lakiin, mikäli se on sopusoinnussa hänen oikeustajunsa kanssa. Jos ei ole, hän seisoo pystypäin puolustaen kantaansa.

Tilanne "pohjalaisissa" kuvaa, miten vallesmanni haluaa väkivalloin taltuttaa talonpojat ja epäonnistuu menettäen henkensä. Tosin vallesmanni ehtii ampua pohjaisen Jussin, joka viime sanoikseen sanoo "Minä nään, nään kansan kulkevan vapaana kirkkahin otsin. Se kansa ei koskaan sorru orjaruoskaa tottelemahan!"

 

Näen samaa ns. "puoskarilain " läpiviemisessä. Halutaan pakkokeinoin tehdä kansalaisille ja heidän terveydelleen pakkolaki, joka palvelee rahaa, ei ihmisiä.

Ihmisiltä ei myöskään ole kysytty, ja tuleva laki olisi vastoin perustuslakia ja potilaslakia. Eikä minun pohjalainen luonteeni taivu tottelemaan, koska siitä seuraisi paljon kärsimystä ihmisille jos laki astuisi voimaan.

 

 

Eräs ystäväni kysyi katsoinko eilen urheilu-uutisia. No ei ollut aikaa.

Ystäväni kertoi, että suomalaista golfin eturivin kärkinimeä Roope Kakkoa oli haastateltu. Roope oli ilmoittanut sairastaneensa pahaa reumaa, joka uhkasi lopettaa hyvän uran. Lääketieteellä ei ollut keinoja auttaa.

Mutta kuinkas ollakaan: oli löytynyt homeopaatti ja homeopaattinen lääke, ja mies on terve ja pelaa taas täysillä. ”En olisi tässä ilman homeopatiaa” oli mies sanonut haastattelussa.

 

Toinen tärkeä tiedote tuli sähköpostiini tänään: ruotsalainen lääkäri Stephanie Arngerg Bengtsson oli valittanut YK:n lasten oikeuksista huolehtivalle komitealle siitä, että Ruotsissa aiotaan sulkea lapset täysin pois vaihtoehtolääkinnän mahdollisuuksista (Cam-terapiat). Vastaukseksi komitea oli suositellut Ruotsin valtiota tarkistamaan kantansa, koska kaikilla lapsilla, ikään katsomatta, on oltava mahdollisuus saada CAM-terapioihin perustuvaa tutkimusta, käsittelyä ja hoitoa. Koska ”lapsilla on oltava oikeus kaikkein korkeimpaan ja laadukkaimpaan hoitoon eli Cam-terapioihin”, sanoi komitea.

Näin maailmalla!

 

Haluan vielä kerran ilmoittaa, että se että lääkkeellä on tutkittua tehoa, ei tee sitä välttämättä sopivaksi välineeksi hoitaa sairasta ihmistä. Kun panemme moottoriin öljyä, on ehkä tehokkuus ok. Kun panemme elolliseen tuntevaan elimistöön ns. tutkitusti tehokasta ainetta, on meidän otettava varsin monia seikkoja huomioon. Elimistöt reagoivat eri tavalla eri ihmisillä, lääkkeellä on aina sivuvaikutuksia (katso edellinen blogini), ja nekin saattavat olla eri ihmisillä erilaisia.

Hoitotapahtuma ei ole vain lääkettä, sen tietää jokainen, jolla on joskus ollut potilaita.

Hoitotapahtuma on vuoropuhelua ja ymmärtämistä. Joskus tarvitaan lääkettä, ja silloin on valittava se hellävaraisin, jolla emme saa tuhoa aikaiseksi.

Toivon, että Helsingin Sanomat julkaisee vastineeni "vieraskynän " artikkeliin, joka ilmestyi juuri ennen vaaleja. Siinä käsitellään juuri hoitotapahtumaa esim. homeopaattisilla lääkkeillä. Vieraskynän kirjoittajat olivat tri Raimo Puustinen ja tri Pekka Louhiala (joilla ei ole kokemusta homeopatiasta eikä osaamista mutta kylläkin paljon sanottavaa!)

Helsingin Sanomat sanoi, ettei voi julkaista sitä ennen vaalia jottei se vaikuttaisi äänestyskäyttäytymiseen, mutta tekee sen vaalien jälkeen. Ei ilmoittanut minä vuonna.

Tutkittua tehoa

 

 

Taisi ne vaalit kuitenkin vähän kovillekin ottaa. Huomaan nimittäin, että nukahdan sujuvasti noin tunniksi TV:n iltauutisten aikana nojatuoliin ja säätiedotukset jää aina näkemättä, mutta kyllähän tuo sää selvenee aamulla, kun pistää nokkansa ulos. Huomenna menen Turun eteläpohjalaisten kanssa katsomaan Ilmajoelle Pohjalaisia-oopperaa ja nostattamaan maakuntahenkeä.

 

Viikko jo töissä ja kyllä tuntui hyvältä.

Ei se että potilaat ovat kipeitä, vaan että tunnen työn omakseni ja on hyvä, että voi auttaa potilaita. Usein niin, että kaikki ns. normaali tiet on jo kuljettu, ja lopulta he löytävät homeopaatin.

Viime viikolla on tullut erityisen paljon kipupotilaita. Heillä on selkäkipuja, mahakipuja tai päänsärkyä, johon ei ole löydetty syytä, vaikka kaikki mahdollinen on tutkittu. Lopuksi lääkäri tavallisesti määrää rauhoittavia lääkkeitä ajatuksella, että sen on pakko olla psyykkistä kun ei kehosta mitään sairasta ole löytynyt. Yhtä tavallista on, että määrätty kipulääke ei auta vaan tekee potilaan elämän vielä vaikeammaksi. Näissä tilanteissa homeopaattisilla olen saanut hyvää aikaiseksi:

Siinä haastatellaan potilas tarkasti, hihasta ei heille lääke nopeasti selviä, vaan vaatii selkeän vastaanottokäynnin ja perehtymisen asiaan, jotta ymmärrettäisiin potilaan kärsimys.

Torstaina kävi luonani pikakäynnillä lääke-esittelijä. Hän esitteli pidätyskyvyttömyyden lääkettä siis virtsaincontinenssin. Sitä esiintyy 50 vuoden molemmin puolin ja siitä on melkoinen sosiaalinen haitta. Ei voi mennä teatteriin, kutsuille, kävelylle, elokuviin, ei ylipäätään mihinkään, missä vessa ei ole lähellä niin että sinne voi heti rynnätä. Hän tuli sanoneeksi yhden lauseen, joka jäi soimaan korvissani, kun ysyin, mitä sivuvaikutuksia tällä lääkkeellä on.

Hän vastasi että "No kyllähän niitä aina on. Eli jos on vaikutusta, on AINA sivuvaikutuksia”. Pitääkö olla näin? Hyväksymmekö tosiasian nikottelematta? Tosin, yrittäähän lääketiede tehdä yhä tarkempia täsmälääkkeitä, mutta silti...

Homeopaattisilla lääkkeillä ei ole mitään sivuvaikutuksia, jos ei sitten sitä katsota sivuvaikutukseksi, että muutkin vaivat paranevat. Myöskin sillä sairaudella tai oireella voi olla tietty merkitys elimistön tasapainon kannalta tai sanoma, joka on tärkeä ymmärtää.

Jos vain poistamme haitallisen oireen, voi elimistöön tulla vielä vaikeampia asioita kannettaviksi. Puhumattakaan niistä sivuvaikutuksista, jotka täytyy kestää tai poistaa toisella lääkkeellä, jolla taas mahdollisesti on sivuvaikutuksia, jotka täytyy poistaa toisella… eli se on loputon suo!

 

Naapurimaassamme Ruotsissa keskustellaan runsaasti medikalisaatiosta ja sen haitoista. Meilläkin siitä on ollut vaimeaa keskustelua, muttei isoja sivun kokoisia pääartikkeleita, kuten esim. juuri oli Expressenissä. Siinä 69-vuotias rouva oli lähes raunio ja kävelykyvytön kolesteroli- ja verenpainelääkkeittensä kanssa. Mutta kun ne jätettiin, on rouva vauhdissa, terve ja toimiva.

Kyse ei todellakaan ole välttämättömien lääkkeiden pois jätöstä, vaan liiallisesta ennaltaehkäisystä lääkkeillä.

Suurkiitos kaikille äänestäjilleni!

Äänisaalis oli varsin mittava valitsijayhdistyksen keräämäksi. Lähes 8 500 äänen määrään eivät yltäneet pienet puolueet eivätkä monet suurtenkaan puolueiden ehdokkaat. Ja jos olisin tehnyt teknisen vaaliliiton Soinin Timon perussuomalaisten kanssa, olisin nyt varalla (ja kahden vuoden kuluttua meppinä, kun Soini palaa eduskuntaan!)

Toisin sanoen: keräsimme hienon äänisaaliin, jolla on hyvä lähteä neuvottelemaan vaihtoehtoja koskevan lainsäädännön tarpeista. Itse asiassa vihreät ovat jo ottaneet asian puheeksi ja lupasivat tarkistaa kantaansa, samoin SDP:n Liisa Jaakonsaari. Ja eilen Timo Soini sanoi Helsingissä Zetorin iltajatkoilla (meillä ja perussuomalaisilla oli sattumalta sama vaalivalvojaispaikka), kun kävin onnittelemassa ja sanomassa, että suurin ja pienin kohtaavat, että ”sinähän tarjosit vaihtoehdon”.

Eli nyt pitää käydä valmistelemassa puolueiden eduskuntaryhmät tulevaa lakiesitystä varten, jotta he tietäisivät siitä ja ottaisivat kantaa, mikäli neuvottelut ministeri Risikon kanssa eivät tuota tuloksia, vaan lakiesitys etenee eduskunnassa.

Seuraava askel on varmasti lähteä valmistautumaan eduskuntavaaleihin 2011 ja pitää huoli siitä, että sinne pääsee! Samalla täytyy tietenkin toimia aktiivisesti ja kerätä joukkoja luontaistuote- ja -terapia-asian piiriin.

Ylipäänsä täytyy lähteä peräänkuuluttamaan hyvää ja inhimillistä terveydenhuoltoa, johon kuuluu valinnanvapaus ja kuulluksi tuleminen, oli kysymyksessä sitten lapsi, vanhus tai kuka tahansa.

 

Haluan kiittää myös kaikkia teitä, jotka teitte talkootyötä asiamme puolesta. Levititte sanomaa ja julisteita, keräsitte ja annoitte rahaa ja käytitte omia resurssianne yhteisen hyvän ja idean puolesta.

Kiitos myös vaalitiimille:

Niinalle, joka hoiteli nettiasioita yömyöhään,

Merjalle, joka huolehti muun muassa kiertueesta,

Sunnivalle, joka huolehti julisteiden levityksestä ja monesta monesta muusta,

Artolle joka huolehti ideoinneista ja asioiden sujuvuudesta.

Mika Rönkkö perheineen ansaitsee myös suurkiitokset.

...ja kaikki tämä tehtiin varsinaisen päivätyön lisäksi pitkin iltaa ja yötä.

Miniä Diana ja kummityttö Annika valjastettiin niinikään työhön.

Lisäksi kentällä te kaikki sadat ja taas sadat ihmiset teitte hurjan määrän työtä, josta kaikesta en edes tiedä, enkä ketkä tekivät – mutta tehdyksi tuli!

Siis kiitos Teillekin: Venla, Kristiina, Iiro, Timo, Sinka, Tapsa, Wilhelmiina, Kaarle, Jussi, Mika, Taisia, Teija, Hazel, Milla, Emily, Hilkka, Toni, Susan, Pirkko, Aino, Seija, Hogne, Saila, Jari, Maija-Liisa, Irma, Unto, Tiia, Riitta, Susa, Matti, Kristine, Sinikka, Veikko, Onerva, Outi, Helinä, Sari, Auli, Sani, Ulla, Raija, Sirkka, Riku, Eeva, Heikki, Kaarina, Pertti, Anja, Kirsti, Kalle, Inga, Mikko, Esko, Mervi, Liisa, Virpi, Lea, Sini, Dage, Sirpa-Riitta, Kaija, Saara, Konsta, Leevi, Anita…

lista on pitkä ja loputon kuin Suomen kuntaluettelo!

 

Me olimme vaalien varsinaiset suurvoittajat! Saimme sen, mitä lähdimme hakemaan:

julkisuutta ja tiedon leviämistä.

HYVÄ, ME!

 

Vaalit meni, blogi jatkuu…